ganander
Taustaa
Perinnehanke
Ganander
Nauhoitteet
murrenauhoitteet
Perinnenauhoitteet
Hakemistot
Kansanrunousarkisto
Leikkejä, kaskuja ja kirjoituksia
Valokuvakiertoajelu
Paikannimet




Yhteystiedot:
Eija Tuomaala
050 557 0794

© 2000 Rantsilan kunta
Paikannimet

Paikannimet ovat muistoja menneisyydestä. Historia jähmettyy - tai elää - paikannimissä: nimet saattavat säilyä muuttumatta halki vuosisatojen ja -tuhanten. Niistä voi siis lukea menneisyyttä. Se ken osaa. Historian löytäminen nimistä ei onnistu käden käänteessä, sillä tulkintoja on monia. Oliko Kettuviita ketun koti vai päättyivätkö ketun elinpäivät siellä luodikon kautta tai metsämiehen ansassa? Asuiko Kurkimaassa kurkilintu vai kenties karhu, jonka monista kutsumanimistä yksi oli kurki? Nimet voivat myös ikään kuin valehdella. Kaikki Hautakosket ja muut Hauta-nimet eivät välttämättä ole tervanpolton muistoja, vaan kyseessä voi olla jonkun viimeinen leposija... Nykynuorelle nuo nimet saattavat valehdella enemmän, sillä hän ei ehkä tiedä tervahaudoista mitään, vaan olettaa nuo paikat automaattisesti jonkun haudaksi. Niin kuin sanotaan, paikan nimi on paikan muisti. Paikannimet eivät vain aina puhu samaa kieltä kanssamme.

Paikannimiä on vuosikymmenien ajan kerätty talteen kaikkialta Suomesta, ja myös Rantsila on nimestetty 1950-luvulla. Nykyisin kaikkia kerättyjä nimitietoja säilytetään Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen Nimiarkistossa, josta Rantsilan nimikeräelmät on perinnehankkeen myötä kopioitu Rantsilaankin. Mutkikkaiden vaiheiden jälkeen nimilipuille saatiin kortistolaatikko, joka on nyt sijoitettuna pääkirjastoon, jossa rantsilalaisiin nimiin, sekä paikannimiin että muutamaan henkilönnimeen, voi tutustua - ja kannattaa tutustua. Ihan kaikkea ei tosin kannata uskoa, sillä vanhalla kansalla on ollut tapana keksiä varmalta kuulostavia selityksiä nimelle kuin nimelle, olipa heillä sitten tietoa nimen synnystä tai ei.

Rantsilan nimissäkin on säilynyt viestejä aikojen takaa. Viesteistä vanhimpia ovat nykyisten saamelaisten esi-isien jättämät jäljet. Hehän kansoittivat koko maata keräilytaloutta harrastaen, mutta joutuivat väistymään suomalaisten tieltä. Merkkinä heidän täälläolostaan ovat kenties nimet Sikopieska ja Kurranjärvi. Mahdollisesti villisioista nimensä saanut Sikopieska tarkoittaa vain 'Sikokangasta', sillä suomen kielen kangas on saamen pieskan vastine. Kurranjärven nimi perustunee muotoon, sillä nimessä näkyy saamessa 'syvännettä' tarkoittava sana, joka on ranttisille tuttu myös nimessä Kurunneva. Kurra tarkoittaa tosin myös 'kiekkoa', joten aivan varmasti nimien ei voi sanoa olevan lappalaisten peruja.

kurranjärvi
Kurranjärvi

Myös omien esivanhempiemme työt ja työtavat näkyvät nimistössämme. Hautakankaiden lisäksi tervataloudesta kertovat esimerkiksi Kolosaari ja Tervajärvi. Maanviljelyksen historiaa ovat niin Kytöhaka ja Riihivainio kuin Saunasaari, Haasiomaa ja lukuisat muutkin. Ovatpa metsästyksen ja kalastuksenkin jäljet jääneet paikannimiin: on Peurakorpea, Ahveroista, Kiimakaartoa, Kotusperää ja Verkkolahtea. Taitaapa myös Ojarämeenkuvat liittyä metsämiesten puuhiin, lintujen metsästämiseen kuvien avulla...

Osa Rantsilan nimistä on tavanomaista Aho- ja Kotipeltoineen. Samaa sarjaa ovat myös sellaiset nimet kuin Isosuo, Pikkusaari, Takamaa, Vesineva jne. Toisaalta jotkut nimet ovat sitäkin arvoituksellisempia. Mikä ihmeen Önkkyri? Tai Höysiönkoski? Entäpä mikä ihmeotus sai aikaan nimen Kettumulli ja mitä tarkoittaa Näitäkainalo? Mitä tekemistä Ammaluhdan ammalla eli 'lapsenpiialla' on ollut luhdan kanssa? Tällaiset nimet saavat mielikuvituksen lentämään, ja toisinaan outoihin nimiin liitetään mitä eriskummallisempia tarinoita.

Toisinaan tarinat ovat tosia, sillä historian tapahtumat saattavat nekin jättää merkkinsä nimistöön. Keisarintietä pitkin kulki aikoinaan arvatenkin Aleksanteri. Karsikkojärven rannalla lienee ollut jokin tärkeän tapahtuman muistomerkki. Mutta kuka tietää, paettiinko ison vihan vainoja Pakokorpeen muutenkin kuin vai tarinoissa? Entäpä, haudattiinko Suomen sodassa kaatuneet itänaapurimme todella Raatokorpeen tai Venäläissaareen ja omat vainajamme Suomalaissaareen? Missä se pappi sitten surmattiin? Papinsalmessako? Vaikka taru kertoo papin vain eksyneen sinne. Surunkivelläkö? Papinkivelläkö? Vai mistä nuo paikat saivatkaan nimensä? Ja eikö niitä pappeja kerrota surmatun kaksikin... Niinpä niin, nimien maailma on ihmeellinen.


Lopuksi näytteitä Rantsilan paikannimistä 1950-luvulta:

Arkkusaari sijaitsee Sipolankylässä. Kyseisen metsän nimestä joku on arvellut näin: "No, ne luulee että siihe o sota-aekana joku päälikkö ammuttu ja sillä o ollu palion rahhaa ja se aarearkku o haovattu sinne. Ukoilimalla sen voesi nähä, ku salamat välähtellee."

Eelu eli Eeluntakalo on niitty Mankilankylässä. "Eelusa päevä taesteltiin ja Pasoho yöksi saavuttii." "Eelusa o sitte ollu iso kahakka suomalaisten ja ryssien keske."

Enkelinkaarrosta kerrotaan näin: "Siihe on joku murhattu, se on kummitellu ja ilimestyny aina enkelinä." Metsä on Savalojalla, Rasinperällä.

Haasiosaari on metsää Mankilassa Koskelankankaalla. Haasio tarkoittaa, että "vilija ku korijataa tai heiniä puurisujen päälle erilaesii haasioihi."

Haisunneva "o semmone haeseva neva" Sipolassa.

Halmesaari eli täkäläisittäin Halamessaari on "saanu siittä sen nimenä, kun vanahaan aeikaa on niitä halameita poltettu." Paikka kuuluu Kerälänkylän maihin.

Hartaanselkä on Mankilan ja Temmeksen rajalla. "Tarina kertoo Hartaaselä suojeluksesta. Tuluva nousee toisella puolella korkijalle mutta Hartaaselekä suojelee toesta puolta. Joku se oli kuiteski yrittäny joskus kaivaa ojjaa selä halaki mutta sai äkkikuolaman."

Helvetinperäksi kutsutaan Savalojan ja Kerälän välistä sydänmaata. Nimi on niittomiehien antama, sillä vetelä nevaniitty ei ollut niitä parhaita heinäntekopaikkoja.

Himosuo on mankilalainen laaja peltoviljelyalue, joka on saanut nimensä ahneuden kautta: mökkiläiset raivasivat sinne omia viljelyksiään, mutta talolliset ottivat ne haltuunsa isossajaossa.

Humalaniemi Kerälänkylän Kelhän tienoilla on kuulemma ollut vanha ilonpitopaikka, onpa siellä oltu humalassakin...

Hyypiönmäki sijaitsee Savalojan Näsälänperällä: "eikö nuo lie joskus sillä hyypiöllä meinannu jotaki lintua."

Hättiönnevasta puhutaan seuraavaa: "vuojen tuhatseittemäsattaakaheksantoista tienoilla kertoo tarina jostaki Koskela isännästä, joka meni Hättiönnevalle ryssiä pakkoo." Suo on Mankilankylässä. Läheisestä Hättiönjärvestä arvellaan vallan toista...

Hättiönjärvi
Hättiönjärvi

Hävittömänsaari on häveliäämpi nimi Vittusaarelle, joka myös Pöönäsaarena tunnetaan. Tämäkin metsä on Mankilassa. Siellä on ollut kahvinkeittopaikka.

Ikäväkaarto on metsäpala Savalojalla. Nimen taustalla ei liene mitään kovin ikävää tapausta. "Minä luulen nii, että ku se o hyvin pitkä ja kaitane."

Karkumaasta Kerälänkylän "vanahat puhhuu, että siellä o oltu pakosalla aina rauhattomana aikana, non niitä ison viha aikusia karkumaita."

Karsikon eli Karsikonkankaan nimestä mankilankyläläisillä on kaksi teoriaa: siellä on joko karsittu tervaksia tai säilytetty ruumiita...

Kekripelto on Sipolankylän mailla. Rengillä oli tullut kiire kuokkia pelto viljelyskuntoon ennen palvelusajan loppumista, että pääsisi ajoissa lomille.

Keljunkaarto Sipolankylässä on metsäpala ison rämeen keskellä, joten matka sinne on voinut olla kelju.

Kiimakaarrossa ovat Savalojan metsämiehet kulkeneet pyytämässä lintuja soitimelta.

Kiljonkankaan seutuville liittyy tarinoita jättiläisistä samoin kuin vastarannan Koljoonkin. Ganander arveleekin Koljon nimen liittyvän Goljat-jättiin.

Kilkakalliolla kirkonkylällä on joku varovaisten arvelujen mukaan saattanut nähdä jotain, inhan kilan, joka on sama asia kuin paholainen. Savalojan ja Kerälän välillä olevalle Kilankalliolle on keksitty mukavampi tarina karjan yöpymispaikasta ja kilahtelevista lehmänkelloista, vaikka nimellä lienee sama tausta kuin Kilkakalliollakin.

Kolkonsuolta Mankilankylällä noita nostatti susia...

Kontionpalon savalojalaiset sanovat syttyneen Kontion Lassilta. Palavaa karhua siellä ei siis ole nähty.

Kurranjärvestä Sipolassa arvellaan, että "se on niin kurijan matkan pääsä."

Nykäsaareen arvellaan Savalojalla jonkun heinämiehen unohtaneen piippunykänsä. Pohjois-Pohjanmaalla on kuitenkin tunnettu murresana nyky merkityksessä 'pieni puukko'

Paha(n)viidankangas on metsä, jota mankilankyläläiset sanovat myös Paha(n)viiankankaaksi - pahankurisen Sofian eli Viia-muorin mukaan.

Pakana-aroon kerälänkyläläiset kertovat aviottoman lapsen elon päättyneen.

Raatokorvesta "ne puhhuu, että siihe ois joskus sota-aikana hauvattu vihollisia, venäläisiä." Ne ovat kerälänkyläläisiä. Samaisen kylän Venäläissaaresta kerrotaan samaa. Suomalaissaari taas olisi suomalaisvainajien leposija.

Seikankangas eli Seikka on kangas Mankilassa. Seikan sanotaan tarkoittavan pulaan joutumista. Murrenauhoilla kerrotaan tarinaa, jossa suomalaiset yhyttivät kasakat ja hiipivät näitä kohti Seikasta puskat suojinaan, jolloin liikkuvia pensaita ihmetelleet kasakat vain hokivat kummaa seikkaa, mistä nimi tarinan mukaan juontuu.

Tulijärvi Sipolankylässä on tarinan mukaan saanut nimensä siitä, että "miehet olivat kulukiessaa huomannu ja sanonu tuli järvi vastaan."

Uunimaalla on metsässä iso kivi, jonka kyljessä on kolo kuin uuni, "ja se ei oo mitenkää ihimiskäjen työtä."

Varvasarossa Kerälässä "on nelijä syvennystä niinku jalanjäläkiä." Kyseessä on notko jokitörmässä.

Yrttisaaren nimen taustasta ei voi olla varma, "ku täälläki o ollu niitä tietäjiä, että oesko ne koonnu niitä lääkeyrttejä." Tämä metsä on Kerälässä.