Omaa sukuaan Rantsila

Runeberg runoili Vänrikki Stoolin tarinoissaan Sandelsista, Sadintarhasta ja Rantsilassa raikuneesta riemusta. Kaksi sataa vuotta Suomen sodan jälkeen Rantsilan kunnan tarinakin on historiaa: pitäjä on muuttunut elinvoimaiseksi kyläksi lähikuntien solmittua liiton.  

Rantsila sijaitsee Pohjois-Pohjanmaan lakeuksilla, Siikajoen keskijuoksulla. Ensimmäiset pysyvät asukkaat asettuivat Rantsilan maille tiettävästi 1500-luvun varhaisvuosina. Rantsilan kirkonkylän ensimmäinen asukas oli Frans Eerikinpoika, jonka mukaan kylä ja myöhemmin koko pitäjä nimettiin Frantsilaksi. Hän oli aikoinaan Siikasavon mahtavin talollinen, mutta samoihin aikoihin tai jopa hieman aikaisemmin kiinteä asutus levisi myös muille Rantsilan kylille.  

”Joki on pitkä, sumuinen ja mutkainen. Sillä kohtaa, missä se ohittaa uudispirtin ja ohrahalmeen, seisoo rantatörmällä mies sulatellen jäätynyttä ohrantähkää kourassaan. Aurinko on noussut, hallayö on loppumassa. Linnut visertävät kiitoslaulunsa uudelle päivälle. Kuura sulaa. – – Hallayö panee uudisasukkaan ajatukset kiertämään samoja tuttuja ratoja kuin lukemattomat kerrat ennenkin ennen paikan valintoa ja pirtin rakentamisen, kasken polton ja ohran kylvön aikoina. Tähänkö jään?”  

Edellinen katkelma on Paavo Simojoen Rantsila, kotiseutumme  -kirjaan kynäilemä kuvitteellinen tarina Olli Topista, yhdestä Rantsilan ensimmäisistä uudisasukkaista. Olli Toppi ja muut asuttajat kohtasivat lukuisia koettelemuksia vuosikymmenien ja -satojen varrella sotien, veronkiristysten ja katovuosien muodossa, mutta hiljalleen ”korpi pakeni kotiseudultamme”, kuten saman kirjan alkuluvussa sanotaan.  

Pitäjän syntysanat lausuttiin kuitenkin vasta 11.11.1867. Näin muodostui Rantsila, joka opittiin vuosien varrella tuntemaan pinta-alaltaan Suomen soisimpana kuntana — kunnan nimikkolinnuksikin valittiin suokukko. Vuonna 1964 Olof Erikson loi Rantsilan tunnukseksi turpeenmustan vaakunan, jonka vasemmassa yläkulmassa hehkui kultainen toivontähti ja jonka halki Siikajoki virtasi hopeanauhana. Kunnan elinkaari päättyi vuoden 2008 viimeiseen päivään, sillä Kestilä, Piippola, Pulkkila ja Rantsila lakkautettiin ja tilalle perustettiin uusi kunta. Niinpä Rantsila on 1.1.2009 lähtien ollut osa Siikalatvan pitäjää.  

Rantsilan seurakunnan historia on kunnan vastaavaa hiukan lyhkäisempi. Alkujaan Salon emäseurakuntaan kuuluneesta syrjäisestä kyläpahasesta tuli vuonna1689 osa Siikajoen seurakuntaa ja oma kappeliseurakuntansa. Seurakunnan itsenäistyminen oli vuorossa niinkin myöhään kuin 1873, kun Rantsilan kirkkoherrakunnan muodostamisesta annettiin määräys keisarillisella käskykirjeellä. Paluu kappeliseurakunnaksi tapahtui vuoden 2008 alussa, jolloin seurakunta liittyi Pyhännän ja muiden Siikajoen latvakuntien jo aiemmin perustamaan Siikalatvan seurakuntaan.

Tässä historiaosuudessa on käytetty seuraavia lähteitä:

- Rantsila, kotiseutumme (1958). Kirjan on toimittanut Elsa Punkeri.

- Vilmusenaho, Risto (1984): Siikajokilaakson historia II. 1860–1960.

- Vilmusenaho, Risto (1985): Rantsilan seurakunnan kirkko 200 vuotta 1785–1985. Kirkkojen ja seurakuntaelämänvaiheita. Pohjois-Suomen Kirjapaino, Oulu.