Valokuvakiertoajelu

Perinnehankkeen tavoitteena oli tuottaa materiaalia myös opetuskäyttöön, tuoda perinnetietoutta nykypäivään. Monilla kouluilla perinnettä ja oman seudun historiaa onkin pidetty opetustyössä esillä aina. Olisiko projektillamme mitään uutta tarjottavaa tällaisille omatoimisille kouluille? Pohtiessamme tätä opettajien kanssa nuori opettaja mietti, kuinka oma kotikunta ja sen asukkaat saattavat jäädä osin oudoksi, vaikka olisi siellä ikänsä asunutkin. ”Eikö olisikin kiva, jos kaikkien talojen asukkaat tulisivat yhtä aikaa tien varteen seisomaan, jolloin voisi kiertää kaikki kylät ajaen ja nähdä, ketä ja millaisia ihmisiä missäkin talossa asuu,” hän tuumasi. Me nyökkäilimme, emme tavan vuoksi, vaan koska se olisi kiva tapa tutustua pitäjäläisiin. Ajatus johti toiseen, ja opettajat jatkoivat harmitellen, että enää ei ole varaa järjestää oppilaille kiertoajeluja kuntaan tutustumiseksi. Me jälleen nyökkäilimme harmittavaa asiaa, mutta opettajien mielissä toinen ajatus johti kolmanteen, jossa ensimmäinen ja toinen ajatus yhdistyivät ja lopputuloksena 1 + 1 = 2. Tai miksei saman tein 1 + 1 = 10, oikein täyskymppi, niin hyvä idea meidän mielestämme oli ja on. Opettajien mielissä näet syntyi verraton ajatus toteuttaa kiertoajelu valokuvien avulla!

Niinpä sitten loppukesästä 1999 pakkasimme kamerat autoon ja lähdimme kiertelemään pitkin pitäjää. Jokaisen mutkan takaa ja jokaisen tien varresta tai päästä löysimme jotain meille uutta ja yllättävää. Tutkimme maisemaa etsivin katsein, ja silmämme näkivät ihastellen paljon sellaista, mitä ei havaitse kaiken vain vilahtaessa ohikiitävän auton lasien lävitse. Sekin, minkä luulimme tuntevamme, näytti meille uusia puoliaan, jotka vauhti oli kätkenyt ja jotka löytää vasta hiljentyen, pysähtymällä. Halusimme kuvata tuon ja tuon ja tuon… Mutta ikuistimme filmille vain murto-osan kaikesta mahdollisesta. Keskityimme kuvaamaan pääasiassa vanhaa, sillä niiden kuvaamisella oli mielestämme kiireempi: uudemmat rakennukset säilyvät pitempään ja lienevät pystyssä, jos ja kun Rantsila tallennetaan kuviksi joskus myöhemmin. Ehkäpä vanhatkin rakennukset uhmaavat aikaa seisten yhä vielä silloinkin paikoillaan muuallakin kuin vain albumissa, jonne me ne liimasimme sekä väri- että mustavalkokuvina selostustekstien kera.

Mankilan rukoushuone Pasonjärvi Vanha kirkko
Museo
Onnela Kirkko
Kurun sauna Kurranjärvi
Kolmikanta Kerälän seurantalo Vanha pappila Hyttikoski

Rantsilan kartta.

Rantsila tunnetaan patsaistaan: kuokka iskuasennossa seisovasta raivaajasta, Sandelsista, joka istuu takajaloillaan hirnuvan hevosen selässä… Nelostietä pitkin ajaneet vieraspaikkakuntalaiset metsämiehet ovat kertoneet kokeneensa suurta hämmästystä Rantsilan kohdalla, niin aidon näköisenä – ja suurena – hirvipatsas seistä koljottaa tien varressa. Patsaita on niin yleisillä kuin yksityisilläkin pihoilla. On papinkiveä sydänmailla, lukevaa poikaa keskellä kylää. Valokuvakiertoajeluun nämä patsaat eivät sisälly, mutta samanaikaisesti perinnehankkeen kanssa Rantsila-seura teki erillisenä työnä patsaista oman matrikkelinsa – tai omituisen, niin kuin ennen aikoihin tavattiin sanoa
 

Uittopatsas