Murrenauhoitteet

Moniaita vuosikymmeniä sitten saatettiin useana kesänä maaseudun kylänraitilla ja mutkittelevilla teillä nähdä outoja kulkijoita. Monet heistä liikkuivat pyörällä tarakallaan jokin outo, kookas vempele, joka saattoi hyvinkin olla Tandberg tai sitten Uher. Taloihin poiketessaan he saivat – jos talossa oli sähköt – kuulla muun muassa, että
”Vaan niin sillonki oli jo kansakoulu ku minä oesi ollu siinä ijäsä, vae eipä sitä jouvatettu sinne kansakouluun. Sitä piti vaen olla ku oli semmone veellä pyörivä rysky, semmone pikkunen niin ku nykyjäänki on nuo ryskyt, vaan se pikkunen, vesi sitä pyöritti. Niin mun piti olla siellä puinnisa syksyllä. No, sitte toeset kerkes jo muutaman kuukauven olla koulusa ja minäki muka sinne sitte menin, ku ei ennemmin luvattu ennen ku elot oli kaekki puitu. Siel’ oli opettaja pahalla tuulella niin minä aattelin, että herkiät minun kansa värkkäämästä ja otin vehkeeni pulupetista ja lähin nostelee enkä minä oo enempi kurkistellu kansakoulu ovelle. Ja ohan tuota osannu paestinpottuja kymmenee asti laskia vaekkei oo kansakoulua käynykkää.”
Nuo oudot kulkijat matkasivat pitkin maita ja mantuja kielentallennustarkoituksessa. Rantsilassa he liikkuivat nauhureineen – Tandbergeineen ja Uhereineen – 1960-luvun alkuvuosina. Edellinen katkelma onkin peräisin 1960-luvulla Rantsilassa tallennetulta murrenauhalta (ONA 246 : 2 / SKNA 1747), ja muistelija on 1890-luvulla Sipolankylällä syntynyt nainen. Alun perin nauhoitus on tehty Suomen kielen nauhoitearkiston toimeksiannosta kansankielen säilyttämistä, tallentamista ja murretutkimusta varten, mutta sivutuotteena haastattelijat ovat osin huomaamattaan tulleet tallentaneeksi myös tarinan.

Rantsilan perinnehanke löysi murrenauhoilta tuon tarinan ja monta muuta. Löysi ja kopioi ne Oulun nauhoitearkistosta Rantsilan kunnankirjastoon hyötykäyttöön, kuultavaksi ja nautittavaksi noin 40 tunnin verran. Nauhoilta voi kuulla, kuinka Jussin kävi metsästysretkellä, kuinka tervaa tehtiin ja kuinka karja ja kansa parannettiin kotikonstein. Heinää tehtiin nevoilta, ja ruokatauoilla kempit hyppivät puuroissa. Syksyisin puitiin riihtä ja tehtiin teuraista pylsyjä, ja kaiken tultua valmiiksi pyörähdeltiin kekritansseissa. Laskiaismäessä riemuja vauhditti rasvarieska, jouluna tahtia antoi leipäjuusto taikka sahti. Tuttuja olivat niin nahkurit, sepät ja suutarit kuin rukit, parkit, myllyt, sahrat ja takkavitsatkin, mutta voimamies kummastutti teoillaan, ja ihmetyttivätpä autotkin. Kihlamarkkinoillakin tuli käytyä, kinkereillä oltua ja pitoja pidettyä. Joku vielä muistaa kertomuksia Suomen sodan ja ison vihan ajoilta. Niin paljon on elettyä elämää näillä nauhoilla.

kummitusKun matkaa aikain taa, löytyy sieltä myös taikain maa. Silloin ennen lenteli lempo navetassa, lehmät katosivat metsänpeittoon, vesihiisi vaati uhrejaan ja tähtinen taivas enteili tulevaa. Onnenpeilistä katsottiin puolisoa, mutta kyllä sitä lempeä osattiin loihtiakin. Taikapusseissa oli maagista voimaa, ja taikurin vikaa saattoi olla vaikka naapurin väessä. Kala- ja metsäonnea osasi taikoa monikin, toinen taisi lähettää käärmeen pahalle asialle. Parantaminenkin oli taikahommaa, mutta toki taikoja tehtiin jo ennalta. Pirut, parat ja marat eivät silloin ennen olleet kovinkaan outoja, ja jättiläisten ohella täällä liikkui paljon mystisempiäkin olentoja, kuten kirkon-, maan- ja vedenväkeä. Kuolleet kulkivat, ja kummituksia oli melkein joka talossa… Eivätkä ne ole vain uskomuksia, ne ovat täyttä totta. Kuuntele vaikka, ja sinäkin alat uskoa yliluonnolliseen!