Otteita Gananderin teoksista

Arvoituksia teoksesta Aenigmata Fennica. Suomalaiset Arwotuxet, Wastausten kansa (1783)
Huutaa yöt, huutaa päivä, ei koskaan ääni lankee?
Wastaus: koski kuohuu.

Tien pituus, porsaan suuruus?
Köysivyyhti.

Mustempi syttä, makiampi mettä?
Uni.

Tervalauta tien vieres, ei pääse yli ei ympäri?
Varjo.

Perhe syöpi, pöytä laulaa?
Porsaat imevät emää.

Lintu lensi lingon päälle, suutoin söi, käsitöin ampui?
Sadet eli lumi, jonga auringo sulaa.

Kuin on alaspäin niin on täynnä, ylöspäin niin on tyhjänä?
Lakki, hattu.

Mustempi syttä, valkiampi luuta, korkiampi kotaa, matalampi rekiä?
Harakka.

Mikä se on, kun on ollut maailman alusta ja mailman loppuun asti, ja ei ikään vielä wijden wijkon wanhaksi pääse?
Kuu.

Eläwä puusta pitää, nuora puun nenässä, kuolema nuoran nenässä, mato kuoleman edessä, elävä nenän edessä?
Onki.

Proosa- ja runomuotoinen satu teoksesta Uudempia uloswalituita satuja (1784):

Yksi Kiiski (Rökäs) ja Lohi

Lohi ja Kiiski löit kerran vetoa välinsä, kumman ennen olis vasta virtaa kosken päällä. Ja se joka vedon tappaa, pitää antamaan toiselleen Olut tynnyrin. Molemmat rupesivat uimaan kiehuvan kosken päälle; mutta virrassa kiiski tarttui Lohen pyrstöön, ja kuin lohi oli pääsemillään kosken päälle, niin Kiiski pirahutti ja nakkais ittensä edellä ja huusi täällä minä jo olen. Lohen täytyi hänelle antaa tynneriin olutta, joita Kiiski joi, juopui, oksensi ja siitä hän vielä nytkin on niin iljakka ja kinosansa.

Oppi: Pienen pääs on niin paljon mieltä, kuin isongin. Mutta kohtuus on paras makkarasta, jos oluestakin.


Yksi susi tuli munkiksi

Susi vanha väsynynnä, Iki-loppu, lompsutteli
Keinoteille kelvotoinna, Toki arvasi asian,
Pahan päättöä elämän, Loppupuolen paremmasti:
Ano lainahan hamehen, Mekon munkilta mokoman,
Kävi kerjäten köpeli, talo talolta käveli,
Anoi almuja avuksi, Niinkuin munkki muukalainen.
Toinen susi sukulainen, Joka tapasi toverin
Tässä pyhässä puvussa, Häntä nuhteli nuristen,
Toru täydellä todella: ”Miksis muutit sinun muotos,
Häntti halvaksi rupesit, Suden suuresta suvusta?”
Vastas muka muukalainen: ”Mitäs taidan minä tehdä?
Kaikki hampaani hajalla, Leuka-luuni lohjehellet,
Sääret särmivät kivusta, Jotten jaksa enää juosta
Enkä kynsille kykene, Raadetuita risaamahan,
Minun täytyi teeskellä, Itten munkin mutoiseksi,
Tekopyhäksi pahaksi, Eli näännyn nälkähäni,
Kuolen hänttinä häijynä.”

Niin on monen vielä muunkin, meno tässä maailmassa:
Vasta vanhana väsyny, Kuin on voima vaipununna,
Halu häjy häkäynyt, Ettei jaksa juosta joukos,
Vielä syntiä syleillä. Se on pahojen parannus:
Vasta vanhana vaellus, Synnin suuttumus, väsymys


Gananderin runoutta teoksesta Runo-Kirja (1786):

Kiwi-Pijrros luu-karsinan yli, Kirkko-Kartanolla.

Sinä. Kuolewa. Ihmisen. Sikiä.
Kattahda. Joskus.
Tännekkin. Luu-Karsinahan.
Älä. Nitä. Ylön. Katto.
Jotka. Täsä. Joukottaisin.
Makaawat.
Sinä. Olet. Itte. Samasta.
Sugusta.
Kerran. Tuletkin.
Samahan. Lukuhun.
Älä. Ylpeile.
Waan. Ole. Nöyrä.
Sydämmesäs.
Madot. Owat. Rijsunehet. Lihan.
Näistä. Luista.
Älä. Ole. Ylön. Wijsas.
Täsä. Wijsas. Maka. Kuka. Ties.
Hullun. Kyljesä. Ja wieres.
Älä. Rikastua. Pyydä.
Näin. Köyhäxi. Sinä. Tulet.
Älä. Himojas. Noudata.
Älä. Elä. Lihalles. Mielixi.
Ei. Liha. Eikä. Weri. Tule.
Jumalan. Waldakundaan.
Älä. Ylönkatso.
Näitä. Paljaita. Päitä.
Ja. Tätä. Multaa.
Täällä. On. Kuka. Tjes.
Sinun. Iso. Isäsi. Ukko. Waarisi.
Ne. Jotka. Elit. Maailmasa.
Monta. Sataa. Wuotta.
Ennen. Sinua.
Muista. Myös. Se.
Että. Täsä. Koosa. Makaa.
Jumalan. Werellä. Lunastetut.
Kallijt. Ruumijt.
Joisa. Se. Sielu. Asui. Joka. Elää.
Ja. Wihdoin. Yhdistetyxi.
Tulee. Oman.
Ruumijnsa. Kansa.
Sinä. Päiwänä.
Jona. Jesus. Ihmisten. Lunastaja.
On. Seisowa.
Maan. Päällä. Hjob. 19: v. 25.


Matkamies.

Joss. Sinä. Kysyt.
Tämän. Paikan. Ohitse. Mennes.
Mikä. On. Tämä. Rakennus.
Kuka.
Asuu. Täsä. Huoneessa?
Ja. Mitä. Tämä. Kiwi-Roukkio.
Täsä. Merkitsee.
Nijn. Tiedä. Se. Että.
Näitten. Salpain. Takana.
Tähän. Kammiohon.
On. Tallelle. Pantu.
Sinun. Kaldaisias.
Ihmisiä.
Raadollisia. Ja. Syndisiä.
Nijnkuin. Sinäkin.
Heidän. Ruumiinsa. Lepäjäwät.
Täsä. Paikasa.
Heille.
On. Tämä. Kammio. Suotu.
Asunsiaxi.
Sillä.
He. Olit. Myös. Ittet. Enen. Tätä.
Eläwän. Jumalan. Asuinsiat.
Ja. Pyhät. Majat.
Kunnioita.
Heidän. Jäännöxiänsä.
Näitä. Rippeitä.
Ne. On. Kallihit.
Kuin. On.
Roukkio. Luita. Ja. Piwon-Täysi.
Tomua.
Sillä. Tiedä. Se.
Että. Ne tästä. Kätköstä. Edestulevat.
Purkisna. Puhdasna. Kirkasna.
Ja. Seisowat. Täydellisnä. Ihmisnä.
Ylös.
Päiwäin. Lopulla.

Mene. Matkamies.
Ja. Elä. Nijn.
Ettäs.
Kumpanixi. Tulet.
Yhteen. Iloiseen. Seuraan.
Ylhä. Päin.
Koska. Se. Hetki. Tulee.
Jota.
He. Odottawat.


Ohjeita teoksesta Maan-Miehen Huone- ja Koti-Aptheeki (1788):

N:o 12.
Että tehdä Kataja marjain=Öljyä.
Kataja Marjat perataan ja surwotaan hywin rikki, sitten kaada lämmintä wettä päälle, seisomaan 3:xi päiwäxi, kuitenkin ilman käytettä, hywin peitettynä, sitten destillerataan nijnkuin wina, anna juosta kruukuun eli kiwifatiin, ja ota lusikalla päällä uiskendelewa öljy, ja pane klaiin. Wedestä joka jää kuin sikuna, saadaan uudesta klooratesa oiwa kataja palowijna.
N:o 68.
Sioista mitä koti lääkitystä?
Lämmin sian sonta pahoin leikatun eli hakatun haawan päälle pantu, tyrehdyttää weren ja parantaa haawan. Etikkata tuoren sonnan päälle, waattesa pidetty nenän edesä, seisauttaa weren juoxun, kuiwattu, jauhoxi, Franskt Wijnan kansa puna=tautijn, Muskottia wähä sekaan. Etikada myös keitetty, ja myrkyllisten eläinten puremain päälle, parantaa, Ransuusi haawoin tuhgaxi poltettu, piritellaan. Sian sappi ja ydin paleltuneille wammoille.
N:o 75.
Eläinden sarwista.
Poltettu Hirwen eli Poron sarwi on aiwan hyödyllinen kaikisa kuumisa ja myrkyllisisä taudeisa, poltet ja lawan taudisa, ajaa hikeä; sillä on tygönsä wetäwä ja kuiwaawa=tauti, jonga tähden se puna ja ulko=taudisa, sisälle otetaan yxi eli 2 qwintijniä. Tappaa matoja ihmeellisesti ja on waimoin ylönpaltiseen weren juoxuun. Tuhka lehmän sarwijn nenästä; on yskään; Etikan kans sekoitettu, kapijn ja syyhyyn, äitin syndymä merkkein ja nenään pantu, nenäweren juoxuun.


Ohjeita teoksesta Eläinden Tauti-kirja (1788):

N:o 77. Katso N:o 7.
Wasikoista waarinotettawa.
Wasikat ei pidä ikäin sowitettaman Lammasten eli Sikain kansa yhdesä seisomaan; sillä siitä he saawat taudin, täitä, ja ryytywät eikä menesty.
N:o 78.
Että tietää, jos Lehmä on tiines eli Wasikoisa.
Kuin se on nykyisin lypsetty, päästä pisar maitoa kylmään weteen. Jos se ulos hajoa, niin on Lehmä Wasikan kansa; mutta jos maite tippu pysyy koosa, niin ei se ole tiines.
N:o 113.
Hewoisten Täi-tautiin.
Leikattua Tupakkia ja Kynsilaukkaa wäkewäsä juomasa keitetän ja pestään sillä.


Suomennettu näyte teoksesta Mythologia Fennica (1789):

Ukko,
suomalaisten vanhin jumalolento Jumalan jälkeen. Ukkoa palvotaan kevätkylvön yhteydessä (Agricola) yhdessä Wäinämöisen ja Ilmarisen kanssa. Vanhempi kuin Fornioter, suomalaisten kantaisä, ja kuolemansa jälkeen jumalana palvottu – KS. Åbo Tidning n:o 20 v:lta 1772 Kerrotaan useista ominaisuuksista, joita hänellä sanotaan olleen, ja teoista, joita hänen sanotaan tehneen. Häntä kutsuttiin avuksi kaikkiin toimiin, ja häntä pelättiin hänen ikänsä ja valtansa vuoksi. Sama kuin Thor, sillä suomalaiset käyttivät Torin jyrinästä sanoja Ukko, ukkojen ilma, ukon ilmajylinä, ukko jylisee. Yhä puhutaan myös ukonvaajasta, mustasta kovasta kivikiilasta, jonka uskotaan löytyvän paikasta, minne salama on iskenyt. Samoin Thorilla on vaaja merkkinä siitä, että hän oli miehuuden ja voiman jakaja. Thorin maljassa oli vasaran merkki, ja hänen maljansa juotiin voimakkuudelle ja miehuudelle. Samoin juotiin Ukon malja. —

Ukonvaajanjärvi Rantsilan MankilankylälläUkko kultainen Kuningas,
Waari wanha Taiwahinen,
Tee minulle kiwinen miekka,
Eli rautainen rakenna,
Eteheni seisomahan,
Miehen päätä päästämähän.

Muu tuotanto:

1766: Herr Hendrichi Hideenin Elämäkerta.
1771: Naimakeinon keikkauksia [hääruno].
1779 tai 1780: Undersökning om De så kallade TATTERE elle Zigeuner, Cingari, Bohemiens, Deras härkomst, Lefnadssät, språk m.m. Samt on, när och hwarest några satt sig ner iSverige? [käsikirjoitus, mustalaisten kielestä ym.]
1787: Nytt Finskt Lexicon. [sanakirjan käsikirjoitus, ilmestynyt myöhemmin näköispainoksena 1937–40 ja nykyortografisena versiona 1997].
1878 tai 1789: Wenäjän Naima-Wijsu [hääruno].

Lisäksi Ganander on kirjoittanut joitakin runoja ja lehtiartikkeleita