Gananderin elämä ja kohtalo

Aivan alkujaan Ganander ei ole rantsilalainen, vaikka me täällä Rantsilassa pidämmekin häntä omanamme. Christfrid Tuomaanpoika Ganander on ikioma suurmiehemme sen tähden, että hän teki merkittävimmän elämäntyönsä juuri täällä Rantsilassa. Lähtöisin Ganander on kuitenkin Haapajärveltä, jossa hän syntyi kappalaisen poikana marraskuussa 1741. Syntymäpäivä on hieman mystinen arvoitus, sillä eri lähteissä on kolmenlaista tietoa: Suursillien sukukirja ja monet perinnekirjat mainitsevat syntymäpäivän olevan marraskuun 21. päivä, tietosanakirjat tietävät sen olevan 11. marraskuuta ja oppilasluettelot väittävät syntymän päivämääräksi 22. marraskuuta. Skorpioni vai vesimies, ken sen ties.

Kymmenvuotiaana Ganander jäi isästään orvoksi, ja hän muutti äidinisänsä, Kauhajoen kappalaisen Henrik Hideenin (1680-1766) hoiviin. Gananderin kiinnostus suomen kieltä kohtaan saattaa olla Kauhajoen ajoilta peräisin olevaa verenperintöä, sillä ukko Hideen oli kerännyt sanakokoelman, johon nuori Christfridkin sai nyt isoisänsä kautta tutustua ja jota hän alkoi kartuttaa ylioppilaaksi tulonsa jälkeen. Kauhajoelta Christfrid Gananderin opintie vei Vaasan triviaalikouluun, jossa hän suoritti ylioppilastutkinnon vuonna 1759. Samana vuonna hän aloitti teologian ja luonnontieteiden opinnot Turun akatemiassa. Papiksi Ganander on vihitty 1763, minkä jälkeen hän toimi kappalaisen apulaisena Pietarsaaressa. Yliopistoon Ganander palasi vuonna 1765 ja valmistui maisteriksi seuraavana vuonna eli vuonna 1766. Tämän jälkeen Ganander määrättiin apulaiseksi Vaasan kappalaiselle Erik Siniukselle, jonka tyttären Magdalenan (1744-84) kanssa Ganander solmi avioliiton 15.12.1767. Myöhemmin Ganander työskenteli Laihialla kappalaisen apulaisena ja kappalaisen virassa tämän kuoltua. Rantsilaan Ganander tuli vuonna 1775 saatuaan täältä kappalaisen viran, jota hoiti aina kuolemaansa vuoden 1790 helmikuun 17:nteen saakka.

Gananderin patsasElämänsä varrella Gananderilla oli monta vaikuttajaa isoisänsä jälkeenkin: luonnontieteiden puoleen häntä innosti maineikas opettajansa Pietari Kalm (1716-79), jonka perheen kotiopettajana Ganander toimi vuonna 1764, ja kielitieteen puolella Gananderin opastajaksi ja rohkaisijaksi tuli Henrik Gabriel Porthan (1739-1804), johon Ganander tutustui pohjalaisten ylioppilaiden kuraattorina 1766. Kohtalo kuljetti Gananderia myös inhimillisen elämän poluilla: ensimmäisen vaimonsa Magdalenan Ganander tapasi, kun hänet määrättiin kappalaisen apulaiseksi Vaasaan. Magdalena ja Christfrid saivat 14 lasta. Syntyi Erik, Maria, Thomas, Margaretha, Hedvig, Jakob, Johan, Brita, Christfrid, Helena, Anders, Gustaf, Carl ja toinen Johan. Kuolema vieraili perheessä usein, sillä lapsista vauvoina kuoli kahdeksan ja pieninä kaksi. Lapsista viimeinen vei äidinkin mukanaan 1784. Erik, Maria, Thomas ja Hedvig saivat uuden äidin, kun Ganander avioitui Helena Gutzénin (1759-1833) kanssa. Isän tuskat tuntuivat varmasti loputtomilta, sillä Helenan ja Christfridin ainokainen, kolmas Johan, eli vain viikon. Lopulta hiljeni myös Gananderin sulkakynän suihkina, kun itse Gananderin elinpäivät tulivat täyteen vasta 48 vuoden iässä vuonna 1790. Uskotaan, että Ganander lepää Rantsilan kirkon lattian alla muumioituneena, tuohiin käärittynä.